Mennäkö vai eikö mennä..

Mä täällä painin mielessäni otsikon mukaista painia.. Teki niin tai näin, aina on joku joka kenties pahoittaa mielensä. Kyseessä on erään ihmisen tasavuotisjuhlat.. ihmisen, jonka kanssa välit jäätyi 8 vuotta sitten. Joten reiluun 8 vuoteen en ole nähnyt, tavannut tai edes puhunut ihmisen kanssa. Syy tähän on lyhyesti, että hänen tekonsa oli sen verran törkeä, että näin on parempi. Asian on paremmin pystynyt unohtamaan tällä tavalla, tai jos ei ihan unohtamaan, niin ainakaan se ei ole koko ajan mielessä.

Eilen sitten sain kutsun hänen juhliinsa, isäni kautta.. Eli lyhyesti, tiedän, että isäni pahoittaa mielensä, jos jättää menemättä juhliin.. Vaikka hänkin tietää tilanteen.. vaan yksin hän joutuisi menemään.. Äitiäni ei taida saada mikään menemään paikalle, siskostani puhumattakaan. Joten täällä sitä nyt mietin, että mitä teen.. Mieli ei todellakaan tee mennä, ei todellakaan ole haluja kohdata sitä puolta suvusta, josta *eroon pääsy* on ollut suorastaan helpotus. Jotkut ihmiset eivät vain käsitä miten muiden kanssa käyttäydytään ja miten muille puhutaan..

Kertooko sekin jotain.. Aloitin valkoisesta Novitan Havaiji-langasta tekemään jotain ihme vaatekappaletta.. Mukamas noihin juhliin.. Argghh.. Vaikka tiedän, että mentyäni juhliin, palaan vain pahan mielen kanssa takaisin.

Poistun nyt taas jatkamaan tekelettäni.. Oli pakko saada vuodattaa ajatukset, jonnekin neutraalille kohteelle.. :) Palaillaan!