Se on moi!

Tulin vaan kertomaan, että sain miehen lämpenemään ihanalla koiralle.. Joten melko varmasti sellainen karvainen ja nelijalkainen otus saattaa löytyä meiltä ensi kuun puolella.. Katsotaan nyt miten saadaan aikataulut sumplittua.. ja kaikki muu siihen liittyvä.

Arvatkaa vaan onko se mun meneillään oleva virkkaustyö valmis.. Juu ei.. Edistyy aika hitaanlaisesti.. joten.. jahka saan siivottua, niin jatkan, että valmistuu.. tulee kiire. Huh. Ei mulla muuta, moi..

Edistystä joissakin asioissa..

Edistynein asia on varmaankin kiuas ja pata saunaan. Soittivat liikkeestä tänään, että ovat (muka) jo aiemminkin soitelleet, että ovat tuotteet saapuneet.. Ja pah.. Ei kannata nykyaikana mennä sanomaan noin. Tarkistin puhelimestani, että ainoat numerot joihin olen jättänyt vastaamatta ovat 09-alkuisia lehtimyyjien numeroita.. Että näin.. selitys sekin.. jäi vaan itselle paha maku, kun kehtaa väittää soittaneensa.. Mitä nyt 3 viikkoa sovitusta ajankohdasta myöhemmin saatiin.. Tarinan opetus on se, että jos valehtee, pitää valehdella hieman paremmin!

Virkattua kassin päällistä tikuttelin eilen eteenpäin, puolet on valmiina.. Alkaa palat syntyä vauhdilla, kun oppii silmukkamäärät ulkoa.. Kai se tällä tahdilla perjantaiksi.. Luulen!

Koira-asiassa.. hmm.. luulen, että kohtalo yrittää laittaa minua ja ihanaa 14 vk ikäistä pentua yhteen.. välimatkaa on jotain 300 km.. Ainoa jarru on mies.. mä olen jo niin pehmennyt tämän koiran kasvattajan kertomuksille koirasta.. niin mies.. panee vastaan vain yhden asian takia.. hinta! Pennun hinta on 2 kertaa enempi mitä hän on valmis koiraan sijoittamaan.. nyyh.. Ajattelin jo sanoa, että kysytäänkö sulta.. että maksakoot hän sen puolikkaan ja minä puolet ja olkoon hiljaa. Paha se on tuollaiselle päkäpäälle mennä sanomaan, että kunnon terveistä vanhemmista peräisin oleva pentu (rokotettu, rekisterissä ja sirutettu) ei lähde ihan muutamalla lantilla.. Mä jo ehdin pienessä mielessäni nähdä kuinka koira istuu tyytyväisenä auton kyydissä kanssamme.. juoksee uimaan.. kulkee metsässä lenkillä.. Ja mies *ampuu* mut alas haaveista.. Pöh!!!

Kyllä mä nyt kuitenkin kelpaan saunalle siivoamaan.. joten pitää mennä, taas..

Kiitos lämpimistä ajatuksista..

Olette kyllä ihania..ihan kaikki. Suurin suru on onneksi jo vähän laantunut. Alkaa jo arki sujua reippaammin. Viikonloppuna kyllä vähän koeteltiin, kun näin Suomenajokoiran, joka oli erehdyttävästi koiramme näköinen.. piti ihan nieleskellä kyyneleitä.. Mutta elämä jatkuu. Tänään piti palata arkeen ja tilata autolle pienimuotoinen huoltoaika.. Toinen sumuvalo pitää uusia.. Toivon mukaan selviän siitä alle satasella..

Mitään en käsityösaralla edelleenkään viikonloppuna tehnyt.. Se meni ohi ihan hujauksessa, siis viikonloppu. Virkattu kassin päällinen on edelleen vaiheessa:

Ainoa mainittava asia on grillin siivous.. Valurautalevyt olivat niin likaiset.. huh.. mitäpä ne miehet nyt siivoaisivat.. (mies kertoi, että osa työkavereista tuo grillilevyt töihin ja puhaltavat ne hiekkapuhaltimella puhtaiksi.. hmm.. mitäköhän levyistä on jäljellä monen puhalluksen jäljiltä.. putsaus ei vaadi kuin hetken aikaa, vaivaa ja öljyä.. )

8 v. neiti on taas kutsuttu synttäreille keskiviikkona.. neiti vihjali, että jos tekisin sellaisen ihan tavallisen Hello Kitty pipon Jennille.. ei kuulemma tarvisi olla mitenkään erikoinen.. Joo.. pitääköhän neiti äitiään jonkinlaisena koneena.. että tuosta vain pipo.. Nyt ei ole koneessa oikein virtaa.. että sellainen syntyis hetkessä.. ahdistaa tällä hetkellä ajatuskin, että jotain pitäisi tehdä kiireessä.. huh..

Ei päästä vielä aikoihin saunomaan uuteen saunaamme.. Vapun jälkeen piti tulla kiuas ja pata.. parisen viikkoa sitten käytiin kyselemässä liikkeessä.. ei ole edelleenkään kuulunut mitään.. Lievästi outoa.. Mistä lie johtuu.. ihan tavallisia Harvian tuotteita tilattiin, ei mitään erikoismalleja toiselta puolelta maailmaa.. Arggh..

Ollaan sitten sen verran edistytty uuden koiran suhteen, että *pienen* nimeä koskevan väittelyn jälkeen..(mies jäi toiseksi meidän naisten kanssa..)tuleva nimi on tiedossa. Koiran nimeksi on vahvasti ehdolla Rex.. Helppo ja lyhyt.. eri asia sitten miten nuo kaksi pienintä neitiä saavat sen sanottua, mutta on ainakin harjoitusta ärrän kanssa. Muutenkin meillä tyttöjen kanssa mielikuvitus pääsi valloilleen.. Koiralle tehdään uusi ja oma sänky.. siihen kruunujen kuvat ja niiden väliin nimi Rex. Samoiten joskus tehtävälle kopille nimikyltti ja siihen samat koristukset nimen kera.. Jostain se ilo on revittävä, että jaksaa..

Tietäisi vain mistä ja milloin löydämme Reximme.. Saksanpaimenkoiraa ajattelimme.. ja ihan pentua, että tottuu kunnolla kissaankin ja tietty lapsiin sekä miehen vanhempien Taavi-koiraan. (sain muuten Taavilta viikonloppuna yllätyspusun suoraan suulle..) Mutta näkee nyt.. ei se spk ole ehdoton rotu.. Kaverilla olisi spk-pentujen teetätys tiedossa syksyllä, mutta..

Jatkan nyt tylsää siivousta ja mietin ruokaa.. aina nämä samat kuviot.. Sen jälkeen kuopus petiin ja mietin teenkö käsitöitä, leikkaanko nurmikon vai pinoanko puita.. hmm..

Hengissä ollaan.. joten kuten..

Purkanut olen ja ohjeita lukenut.. Mieliteot vaihtuu neuleiden suhteen.. langat puikkoineen lentää nurkaan.. sitä se on viime päivät ollut. Tänään sitten aloitin viime vuoden kevään (muistaakseni) Novitasta sitä ekokassin päälle virkattua tsydeemiä.. Oliskohan 8 ruutua tehtynä kassin peitoksi.. Eli yksi kokonainen kierros.. Siitä se lähtee. Ehkäpä opettajalle lahjaksi.. Viikko aikaa.. mieli voi vielä muuttua.. :DDD

Kuvittelin jo saaneeni itseni kasaan tuon koira-asian jälkeen.. toisin kävi.. Parina päivänä on itkuhanat olleet tosi, tosi, tosi auki.. Tämä päivä alkoi reippaammin, makuuhuoneen ikkunasta saatoin katsella hautaristiä.. ilman että silmät kostui.. huokailin vaan yksinäni..

Kunnes sitten.. menin pinoamaan puuliiteriin puut.. seinällä roikkui koiran panta hihnoineen.. Se riitti. Siinäpä sitten minä iso ihminen yksin nyyhkytin.. ajattelin että mitä joku haastepyöräilylaatikolle tuleva ajattelee.. Laatikko on nimittäin ihan siinä liiterin takana tien vieressä.. Koitin pitää varani, etteivät ihan hulluksi luule, kun yksin itken.. tai kuvittele, että työni on niin tylsää, että itkeä pitää..

Mies ihmetteli illalla, että miksi olen niin surullinen.. ja padot repesi taas.. "Ulvoin" siinä, että mä en mitään muuta haluaisi kuin, että saisin sen koiran takaisin.. (lapsetkin hiljeni..kerrankin.. :) ) Mies sitten selitti niin kuin tyhmälle, että ei se oikein käy.. Pelkäsi varmaan, että aletaan molemmat taas itkeä ja katsoi parhaaksi lähteä grilliä virittämään..

Tahtoisin jo itsekin takaisin normaalin elämäni.. Siis sellaisen olotilan, että ei koko ajan tee mieli itkeä. Tää on jo ihan rasittavaa. Ja tiedän jo ennakkoon, että huomenna kun näen vanhempani.. padot aukee taas.. Voi kun koirakin tietäisi kuinka paljon sitä kaivataan.. (joo..kyyneleet valuu taas..) Tää on jo ihan liiallista, kun ajattelee, että toiset menettävät vanhempansa, puolisonsa tai lapsensa.. ja mä vaan itken koiran perään.

Minkähän näköinen pelätin sitä taas aamulla sängystä nousee.. Silmät punaisena itkemisestä.. Onneksi lapset ovat ihania.. 8-vuotias totesi, että olen kuulemma tosi, tosi, tosi tärkeä ja rakas.. ja sitä sitten muut tytöt perässä matkimaan.. kuopuskin.. makkaraisilla huulillaan pussasi suoraan suulle ja nauroi.. Joten kai se tästä. Pitää vaan yrittää olla vahva. Vahvempi kuin tää masentava olotila, niin alkaa taas näyttää paremmalta. Eiköhän se uusi koiravauva sitten aikanaan auta tähän asiaan.. Saa taas kokea sen riemun koiran emäntänä olemisesta. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Lämmittää mieltä ja auttaa jaksamaan hymyillä.

Huomenna käväisen taas vähän puutarhalla auttavana käsiparina.. ja kunnon ruokakauppaan on pakko päästä. Tää viikko on mennyt sellaisena *Ruuaksi sitä mitä pakastimesta löydetään* -viikkona. Vähän maitoa ja muuta pakollista on tullut haettua pakollisten autoiluiden ohella, joten alkaa olla jääkaappi kohta vain valolla varustettu.. Olkoon tää sitten vaikka meidän jälkikäteen pidetty nuukuusviikko.

Ihanaista ja aurinkoista sekä lämmintä viikonloppua.. Josko se kesä nyt alkaisi.. Valokuviakin kenties valmiista kassista joskus.. ja jos nyt lataisin kameran akunkin ensin! Moi!

Nyt on joku ihme jumitus..

En ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään uutta työtä.. Liian monta vaihtoehtoa pyörii mielessä..ja tuntuu, että mitä kauemmin sitä odottaa sitä suuremmaksi nousee kynnys edes aloittaa mitään. Tulee pian sellainen tunne, että mikään ei kiinnosta. Miehellä oli samanlainen olo muutaman päivän ajan.. sanoi sen johtuvan koirasta. Sama vika taitaa olla itselläkin. Mies teki kauniin ristin koiran haudalle työpaikallaan (mustan & metallisen; Sissi-tekstillä). Koskahan tämä ahdistava tunne helpottaa..?

Koska tehtiin jo päätös, että uusi koira otetaan.. Ollaan sitten esikatseltu ilmoituksia.. on niitä kaikenkirjavia.. Lempeää ja lapsiystävällistä vahtikoiraa ollaan vailla, kai sellainen jostain saadaan. Aina kun on löytynyt potentiaalinen ilmoitus, löytyy koira sitten suurin piirtein toiselta puolelta Suomea.. Mutta tosiaan Juhannuksen tienoilla tämä ryhmärämä suuntaa autonsa kohti Pyhätunturia, viikoksi.. Lapset saavat varmaankin koko paikan ihan sekaisin.. :DD (kuinkahan sekaisin saa miehen veli talon meillä..ollessaan talonvahtina.. :DDD) Mutta heti matkan jälkeen viimeistään alkaa koiran *etsintä*. Miehellä on koko heinäkuu lomaa, niin on aikaa silläkin olla täysillä mukana asiassa.

Tänään onkin aika kiire ja menopäivä.. Isommat tytöt ovat luokkaretkellä Porissa, Pelle Hermannin puistossa. Täytyy varmaankin hakea tytöt itse koululta kotiin(koulukyydin sijasta); sillä eskarilainen lähtee 13.30 Liikuntakerhon kanssa seikkailemaan Vammalan suunnalle. Ekaluokkalaisella on koulukaverin synttärit 15.00. Eipä käy äiteellä aika pitkäksi, kun pitää koko ajan muistaa jotain.. siis hakea lapset kotiinkin!

Pienen siivoilun jälkeen, teen varmaan pienen arvonnan itselleni ja päätän aloittaa jonkun työn.. Ei tästä muuten mitään tule. Kiitokset muuten pusero-kehuista. Siitä tuli tosiaan todella hyvä; neiti on sitä jo käyttänytkin.. Tosin ensi alkuun luuli, että taas sitä vain sovitetaan ja nosti kamalan älämölön, kun en ottanutkaan sitä pois.. :D Väärinkäsityksestä selvittiin..! Mutta nyt kotitöihin.

Prinsessa ja pusero.. :)

Pienen suostuttelun jälkeen neiti antoi pukea puseron päälleen ja suostui istumaan hetken ajan tuolissa.. Joka kuvassa, jonka sain otettua,oli pusero aina ihme mytyssä helmasta.. Mutta silti.. sopiva pusero kaikin puolin:

Pitää nyt miettiä mitä seuraavaksi ehtisi ja jaksaisi tehdä.. Heli kun jo kyseli, että mitä seuraavaksi.. :) Vielä on tosiaan Sofia-lankoja jäljellä ja kerholaiselle on tullut luvattua myös pieni bolero/jakku.. Olisi sitten koulunpäätöksessä kaikilla pientä neuletta päällä. Huomiseen kerhon päätökseen on turha lähteä ohuessa vaatetuksessa.. Juhlakin alkaa vasta 18.30, joten silloin on muutenkin jo tosi vielä..ja veden äärellä vielä.. hrrr..jo valmiiksi..

Loppupäiväksi on luvassa puuliiterin täyttöä, kun mies jo sitä kautta rantain kyseli, että onko mulla suunnitelmia luvassa.. No joo, pakkohan ne on mennä yhdessä laittamaan, kun kärry on saatava tyhjäksi ja kuivia puita ei viitsi mahdolliseen vesisateeseen jättää kastumaan.

Kissa oli taas jättänyt jämät.. Lapset huuteli aamulla ovelta kouluun lähtiessä, että rapulla on jotain..juu..olihan siellä jotain.. puolikas siitä hiirestä, jolla se aamulla oli leikkinyt.. Yöks.. Vapaaehtoisia siivoojia..???

Meille varmaan harkitaan uuden koiran ottamista.. En mä osaa olla ilman talon vahtia.. Oon niin tottunut siihen, että kun joku lähestyy taloa, niin koira ilmoittaa.. Nyt tuntuu todella oudolta, kun tututkin tulevat *huomaamatta* sisään.. Kiva se on sitten vaikka suihkun jäljiltä, jos joku ehtii yllättämään.. :D Tosin.. Kuukauden päästä eli juhannuksen aikoihin ollaan viikon lomalla.. Joten koiraa voidaan harkita ottaa vasta sen jälkeen. Mistähän sitä löytää yhtä kultaisen ja ihanan, lapsia rakastavan koiran.. (taas tulee tippa silmään..pelkästä ajatuksestakin..) Mahtaisiko mistään saada moista karvaista otusta, jolle olisi monta rakastavaa syliä tarjolla..??? Katsellaan..

Valmis!!!

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen; sain nimittäin sen kuopuksen puseron valmiiksi. Alusta loppuun itse suunniteltu:

Lanka on Novitan Sofiaa, kulutus 240 g. Puikot 6. Puseron koko on n. 92cm / 2v. Reunukset on virkattu, onnistui mielestäni hienosti. Ja rintaan kirjoin jälkikäteen sydämen, tasapainottamaan vaaleanpunaista väriä puserossa. Sopii tuo väri niin mahtavasti kuopuksen ihanan vaaleansinisiin silmiin. Toivottavasti neiti antaa mun kuvata huomenna puseron päällänsä. :) Välisovitukset tekovaiheessa oli aina joko/tai sovituksia. Eli välillä ojensi kädet tahtoen ehdottomasti sovittaa.. toisinaan ei millään.. :)

Taidanpa juoda kuumat kaakaot ja miettiä mitä seuraavaksi.. Kerhotädillekin pitäisi keksiä jotain viemistä tiistai-illalle.. Taitaa olla parasta laittaa kerholainen askartelemaan jotain.. Siitä kun se tykkää ja on ihan huomaamatta kartuttanut piirustustaitojaaankin.. :)