Musta tuli laiska, kun isommat tytöt ovat vanhemmillani.. Tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi.. Kirjastosta lainasin kasan kirjoja, mm Sukkasillaan ja Hurmaavat huivit.. Niitä on tullut selailtua ja mietittyä, että missä välissä saisin aikaiseksi itselleni piiiiitkät polvisukat.. Kaikkea muuta tuppaa tulemaan aina päivän ohjelmaan ja varsinkin neulomislistalle.. Appiukolle mietin jotain neulottua lahjaa.. 28.2 on hänen merkkipäivä. Jussi-sukat voisi olla hyvä idea.. Sitten tuleekin jo tyttöjen serkkujen synttäreitä maaliskuulla.. Omat tarpeet jää aina noiden lahjoiksi tehtävien neulomusten jalkoihin.. mälsää..
Kivoja ehdotuksia on tullut arvontaan.. Joku taisi pohtiakin mun miehen suhtautumista lankavarastoihini.. On erittäin *välinpitämätön* sen suuruuden suhteen.. Ehkä siinä vaiheessa huomauttaisi, jos ei enää sänkyä löytyisi lankojen paljoudelta.. Kyllä ne kivasti kaikki sillekin kelpaa mitä lahjoiksi ja hänelle olen tehnyt.. Välttyypä hän ainakin itse siltä *mitä lahjaksi*-pähkäilyltä, kun se jää mulle.. :DD Mutta oikeastikin siis, tää on kuitenkin mun harrastus.. Koti on siisti, vaatteet pesty, ruoka pöydässä.. joten ei voi valittaa.. :DDD Hänellä on itselläkin täysi vapaus lähteä puuverstaalleen, jos tulee sellainen olo.. ja saa ostella vaikka mitä laitteita ja tarvikkeita.. Paha se on ilman kunnon välineitä harrastaa..
Tarkoitus on maanantaina illalla viheltää arvonta poikki.. Joten siihen asti arvailkaa.. :D Mä taidan mennä jatkamaan tuota takku-Kuuraa..
1 kommentti:
Joka kerta ihmettelen, millä kummalla ehdit niin paljon kutoa. Melkein joka päivä uutta valmista!
Harrastus, harrastus niin, mutta tunnustaa täytyy, että meillä kodin siisteys välillä kärsii... Pyykit ja lasten ruokkiminen on (toistaiseksi) onnistunut harrastuksesta huolimatta. *virn*
Lähetä kommentti