keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Nyt on joku ihme jumitus..

En ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään uutta työtä.. Liian monta vaihtoehtoa pyörii mielessä..ja tuntuu, että mitä kauemmin sitä odottaa sitä suuremmaksi nousee kynnys edes aloittaa mitään. Tulee pian sellainen tunne, että mikään ei kiinnosta. Miehellä oli samanlainen olo muutaman päivän ajan.. sanoi sen johtuvan koirasta. Sama vika taitaa olla itselläkin. Mies teki kauniin ristin koiran haudalle työpaikallaan (mustan & metallisen; Sissi-tekstillä). Koskahan tämä ahdistava tunne helpottaa..?
Koska tehtiin jo päätös, että uusi koira otetaan.. Ollaan sitten esikatseltu ilmoituksia.. on niitä kaikenkirjavia.. Lempeää ja lapsiystävällistä vahtikoiraa ollaan vailla, kai sellainen jostain saadaan. Aina kun on löytynyt potentiaalinen ilmoitus, löytyy koira sitten suurin piirtein toiselta puolelta Suomea.. Mutta tosiaan Juhannuksen tienoilla tämä ryhmärämä suuntaa autonsa kohti Pyhätunturia, viikoksi.. Lapset saavat varmaankin koko paikan ihan sekaisin.. :DD (kuinkahan sekaisin saa miehen veli talon meillä..ollessaan talonvahtina.. :DDD) Mutta heti matkan jälkeen viimeistään alkaa koiran *etsintä*. Miehellä on koko heinäkuu lomaa, niin on aikaa silläkin olla täysillä mukana asiassa.
Tänään onkin aika kiire ja menopäivä.. Isommat tytöt ovat luokkaretkellä Porissa, Pelle Hermannin puistossa. Täytyy varmaankin hakea tytöt itse koululta kotiin(koulukyydin sijasta); sillä eskarilainen lähtee 13.30 Liikuntakerhon kanssa seikkailemaan Vammalan suunnalle. Ekaluokkalaisella on koulukaverin synttärit 15.00. Eipä käy äiteellä aika pitkäksi, kun pitää koko ajan muistaa jotain.. siis hakea lapset kotiinkin!
Pienen siivoilun jälkeen, teen varmaan pienen arvonnan itselleni ja päätän aloittaa jonkun työn.. Ei tästä muuten mitään tule. Kiitokset muuten pusero-kehuista. Siitä tuli tosiaan todella hyvä; neiti on sitä jo käyttänytkin.. Tosin ensi alkuun luuli, että taas sitä vain sovitetaan ja nosti kamalan älämölön, kun en ottanutkaan sitä pois.. :D Väärinkäsityksestä selvittiin..! Mutta nyt kotitöihin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan stressiä pukkaa itsellekin, kun lukee kiireistäsi :)

Eua kirjoitti...

Se on tää rauhallinen kotiäidin elämä! Ei kiirettä minnekään. Organisointikyky ainakin kasvaa, kun pitää suunnitella aikataulut: ensin sinne, sitten tänne, sit pitää käydä tuolla että päästään taas sinne ja takaisin ennen tota. Ja väliin pitäis ehtiä päikkäreitä ja ruokailuja ja vaikka mitä.

wool-lady kirjoitti...

No mieluummin se jumitus näin, et miettii mitä tekee- eikä niin kuin mulla, et kesken käsityön!!! :/