sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Mulla on toivoa..

vai pitäisikö sanoa, että sukalla on toivoa valmistua.. Katsokaa vaikka, hitain osuus on valmis:
Harmi vain, että nyt pitää ensin taas kerran saada nurkat siistiksi. Eilisen päivän melkein kokonaan käytin perusteelliseen siivoukseen.. Sen jälkeen juoksutettiin koira ihan väsyksiin heinäpellolla (ruohoisella).. (Ketähän siinä väsyi eniten..? )Koira ei olisi millään lähtenyt pois, vaikka oli juossut hullun lailla.. :) Sen päälle harjattiin koiran turkki ja käytin sen saunassa pesulla.
Kaikesta harjauksesta ja pesusta huolimatta lattiat on taas kerran mustanaan karvoja. Ei tarvinnut kuin vähän silittää niin kasa karvoja valui selkää pitkin, siis koiralla.. ei mulla. Kauanko tuota karvanvaihtoa pitää kestää/sietää..? Murr!! Selkeästi huomaa koirasta kuinka musta karva *väistyy* ja tilalle tulee vaaleaa..Joten, imuri laulamaan. Päivän ruokaa mietinnän alle ja sitten neulomaan sukkaa..jee!
Se on totta, että käsityötään on arvostettava. Se on vain niin hitsin vaikeaa hinnoitella.. Viime vuonna olin tekemisissä ihanan pipotilaajan kanssa.. hän itse määräsi, että maksaa piposta ainakin 15 e, koska työstään pitää saada myös tekopalkka.. Mutta hän ompeleekin itse ja tietää ettei mikään valmistu ihan itsellään.. Jos nuo Jussi-sukat olisivat tilaussukat, pyytäisin varmaan omaisuuden niistä.. sen verran pahasti nyt takkuaa tekeminen.. Mutta ei nyt auta valitus..itsepähän aloin tekemään.. Luulisi, että olisin jo kerrasta viisastunut..
Aurinkoista sunnuntaipäivää.. (ainakin meillä.. :) )

8 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

Oikeessa olet tuon oman työn hinnoittelemisessa. Tosi vaikee laittaa työlle hintaa. Jos oikeasti haluaisit tekopalkkaa työstä. kukaan ei ostaisi niitä, koska kukaan raaskisi sitä summaa maksaa. Olen huomannut itsestäni etten oikein aina osaa arvostaa omaa työtäni. Pitäs kai vähän petrata tässä asiassa.

-maria- kirjoitti...

Vinkeät jussisukat sinulla valmistumassa! Minä olen yhdet tehnyt, sillä perinteisellä värityksellä, ja muutama ärräpää kuultiin kyllä matkan varrella kun tuota kirjoneuleraitaa tein. Ensin kun tuli niin kireä, ettei sukka olisi mahtunut jalkaan lainkaan... No, sitkeys palkittiin, ja niistä tuli lopulta ihan kelpo sukat.

Minä en tuon hinnoittelujutun takia tilaustöitä periaatteessa ota ollenkaan vastaan. Kysyjille olen monesti sanonut, että sen verran hidasta hommaa tämä on, että tuskin te haluaisitte edes minimipalkkaa siitä maksaa, ja yleensä keskustelu on jäänyt siihen. Sen sijaan teen kyllä lahjoiksi neuleita, lähipiirille ihan muuten vain, mutta sitten myös vähän kauemmille jos siltä tuntuu. Esim. lasten vaatteita olen joskus saanut kierrätettyinä työkaverilta ("kunhan viet, että saadaan pois omista nurkista"), niin olen sitten mielelläni neulonut jotain "maksuksi" tai pikemminkin kiitokseksi. Mutta lahjat ovat mielestäni ihan eri asia kuitenkin, niitä antaa koska haluaa eikä niistä tarvitse ottaa samanlaista stressiä kuin tilaustöistä (niistä harvoistakin olen aina saanut suorituspaineita).

NEULOVA ÄITI kirjoitti...

Niinpä.. se on niin vaikeaa määrittää hintaa. Pitäisi kai vain reilusti sanoa hinta; tyyliin ota tai jätä. :)

Lahjaksi teen itsekin paljon mieluummin.. Silloin ei tule todellakaan mitään paineita..(paitsi nuo Jussi-sukat..murr..)

Jussi-sukkiin tuli tosiaan kiva väritys.. Ehkä sitten isänikin löytää ne helpommin jalkaansa, kun eivät huku harmaansiniseen lattiaan apukeittiössä. Tökkii vaan niin pahasti tekeminen.. ihan sillä innolla teen, että kun valmistuvat, pääsen tekemään uusia töitä. Jee!

Eila kirjoitti...

Lopussa kiitos seisoo, niin Jussi-sukissasikin varmaan! Joo, tuo hinnoittelu on hankalaa...minä neulon ihan mielelläni välillä muillekin (hyville tutuille ja sukulaisille) koska tuntuu että nurkatkin kohta pursuaa noita neuleita täällä kotona, siksi en pyydä kovin suurta korvausta, mieluiten vaikkapa lankaa lähikaupasta. Tuntemattomalle neulominen olisi tietysti ihan eri juttu....

MarjutJ kirjoitti...

En varmaan edes uskaltaisi ottaa tilaustöitä, koska niiden valmistumisesta ei olisi tietoa. Aina tuntuu olevan jotain muuta "tärkeämpää" tekemistä:)

Heli kirjoitti...

Hinnoittelusta: Pyydä mitä kehtaat! Itse sen tietää mihin on tyytyväinen.

Olin käsityöliikkeessä viime syksynä ristipisto-ostoksia tekemässä ja sinne pölähti mies kyselemään hintoja. Katseli hienoja ristipistopainatuksia ja kehtasi kysyä, että onko nämä hinnat valmiin työn hintoja, tarkoitti valmiiksi tehtyinä. Ei kyl pokka pitäny, kun alkoi ihan vilpittömästi ihmettelemään, et miten ne pelkät mallit voivat isoon tauluun maksaa 100e. Ei jäänyt kyselemään sentään lankojen hintoja....

Mut ei ihmiset osaa arvostaa käsitöitä, jos ne ei niitä itse tee. Kaupasta kun saa halvemmalla...

hiisa kirjoitti...

Koiran karvanlähtö on kyllä rassaavaa. Onneksi miun koira ei tiputtele karvoja, muuten kuin jos sen elimistö on stressitilanteessa esim sairauden yhteydessä. Westiet kun nypitään ja niillä on vuodenajasta riippumatta samanpaksuinen turkki.

Rouva Oranssi kirjoitti...

Karvanlähtö: Työkaveri kehui taivaaseen asti Furminator-pohjavillanirrotuskampaa. Googleta! EBaysta oon ite katellu, ei oo vielä tärpänny. Suomessa turhan kallis ehkä meidän koirien karvanlähdölle.

Tilaustyöt: Just työkaveri kysyi mitä ottaisin kahdesta piposta. En osannu vastata. Voisin silti tehdä. Tahtois isä-poika -piposetin.