Mihin se katoaa..???

Siis aika. Kello on taas kohta niin paljon, että mies tulee töistä. Ruokaa pitäisi miettiä. Ei hajuakaan mitä tekisin.

Talossamme on kaaos. Päätin, että tää on se päivä, kun laitan huutikseen pienet vaatteet myyntiin. Tein äkkiä ruokaa ja syötiin, takaisin hommiin. Sitten päätti vielä äitini soittaa - tuli puhuttua puhelimessa.. Että joo, noihin kaikkiin se aika katoaa. Se vaan katoaa.

Ulkona on kylmä, hrr.. auto on aivan jäässä, kurainen ja jäässä. (en voinut pestä toissa päivänä, kun miehen veli *lainasi* vesiletkun) Joka kerta, kun astun autoon/laitan kuopuksen vöihin, onnistun pyyhkimään housuni siihen kuraan, joka lilluu auton kyljissä, murr.. Olen itse pahempi sottis kuin lapset, joita varoita kurasta, mutta itse pyyhin kaiken vaatteisiini. Joopa joo.

Ehdin sentään jossain välissä aloittaa uutta lapasta. Tosi hurjan paljon valmiina:

Käytin tuota lankaa siihen 8v neidin baskeriin.. Langan seassa on ihme pätkiä, muovisia ja kimaltelevatkin vielä. Oikein juhlavaa lankaa! Samaiselle baskeri-neidille tulevat nämäkin lapaset, sitten joskus..jos ja kun valmistuvat.

Sitä ruokaa pitäisi nyt varmaan loihtia. Taitaa olla paistinpannulla uhrina nuo eilen ostetut kananuggetit.. pelastukseni.. muistin ne juuri. Joten hommiin. Moiks..